Tekstit

Tapahtumatuotanto, harjoittelu ja näytöt

Nyt on se aika käsillä, että valmistuminen häämöttää kulman takana- kai... Viimeistä harjoittelua viedään, tällä kertaa Tapahtumatalo Succeessa. Täytyy sanoa, että nyt ollaan asian ytimessä, nimittäin homma on just niin monipuolista ja kivaa kuin ajattelinkin. Tosin tälläkään kertaa ei fyysisistä hommista pääse eroon, eli teen ajoittain raskaitakin hommia. Roudattavaa riittää tapahtumasta toiseen, varastolle, toiselle varastolle, toimistolle, yrittäjä-Kaisan kotiin ja ees sun taas. Onneksi tämän kaiken vastapainona on toimistopäiviä. Tylsäksi ei ole käynyt edes toimistossa, onhan siellä ollut seurana ja ohjaajana ihana Sivi, yrityksen ainoa vakituinen työntekijä, joka nuoresta iästään huolimatta aivan uskomattoman pätevä! Monitoiminainen Sivi suunnittelee, toteuttaa, roudaa ja ja pitää kaikki langat käsissään! Ja delegoi, luottaa ja on minun kanssani loputtoman kärsivällinen! Ja niin, sanoinko että Sivi on kaikille loputtoman ystävällinen. Nyt ollaan näyttöjen kanssa siinä pisteess
Kuuman kesän jälkeen Kuuman kesän jälkeen saapuu- kuuma arki. Heinäkuu saatiin onneksi lomailla, ja kun vihdoin sunnuntaina juhlittiin Iida-Maijan rippijuhlat, alkoikin paluu arkeen. Hyvin nopea paluu. Piti hommata harjoittelupaikka, aikaa muutama hassu päivä...  Ja niinhän siinä taas kävi että päädyin sinne mihin en koskaan kuvitellut päätyväni. Ihmiset kesälomalla ja lukuisat sähköpostit toivat tasan kaksi vastausta, toisen kielteisen, toisen myönteisen. Tervetuloa harjoitteluun Nakkilan kuntaan sivistystoimeen, vastasi sivistysjohtaja Jonna Heikkilä. Kiitos Jonna tästä!  Kuinkas tässä nyt näin pääsi käymään, mitä markkinointiassari tekee kunnalla? No ihan mitä vaan. Halusin paikan jossa hioa toimistorutiineja kuntoon. Edellisessä paikassa sai itseopiskella ihan riittävästi, eikä se tuottanut riittävää tulosta. Nyt on toivoa että asioissa on tolkku ja järjestys 😃. Ainakin nämä pari päivää (pehmeä laskeutuminen lomalta) ovat näyttäneet, että tekemistä riittää ja tekemään
Kuva
Pitkästä aikaa! Nyt on kulunut liikaa aikaa viimeisestä blogi-päivityksestä, on ollut tuhat rautaa tulessa. Päällimmäisenä opiskeluissa on ollut joulutapahtuman suunnittelu, sen tiimoilta on tehty muistioita ja pidetty palavereita, ideoitu. Ennen joulutapahtumaa kuitenkin haluan palata marraskuun loppuun. 25.11. järjestettiin Tampere-talossa Täysii 2017-seminaari. Törmäsin Facebookissa tapahtuman mainokseen, ja kiinnostuin heti. Valitettavasti tapahtuman lippu oli liian kallis opiskelijalle, ja kun tapahtuman järjestäjä Andy Hopi otti yhteyttä ja tarjosi opiskelijalippua, minä päätin ehdottaa jotain parempaa: "Tulen teille töihin!" Asia oli sillä sovittu, vapaaehtoisia tarvitaan, joten kalenteriini varasin tuon viikonlopun Tampereen visiitille. Hieno homma, Tampereella käyn aina mielelläni milloin milläkin tekosyyllä, onhan se vanha kotikaupunkini :). Täysii-seminaarin sivuille pääset tästä:   http://www.taysii.fi/intohimo/  ja tästä: www.taysii.fi . Jälkimmäiselt
Kuva
Kaikenlaisesta haaleasta Olen tässä mietiskellyt itseäni. Että saako sitä ihminen olla just sellainen kuin tykkää? Lörppä ja sulkeutunut, yltiösosiaalinen ja seuraavassa hetkessä omaan kotiin yksin käpertynyt pasianssinpelaaja? Just sen, jota muinaiset ihmiset läiski korteilla, puhelinversio on kätevä ja helppo käyttää tylsinä hetkinä. Onko se ongelma kun riehakkaan illanvieton jälkeen ei mieluiten puhuisi kenellekkään kahteen päivään? Siis jos se todellakin olisi mahdollista, noille kersoille täytynee kuitenkin äidin ominaisuudessa joku sana laittaa. Saako sitä ihminen olla aikuinen ja pieni lapsi, samassa persoonassa vakuuttava keski-ikäinen, tarvitseva pieni lapsi ja kiukutteleva teini? Uskoisin, että aika moni meistä on. Siperia on opettanut. Ongelma on nähdäkseni vain siinä, kun lapselle ei ole pitelijää, tai kiukuttelulle turvallista sparraajaa. Mitäpä se muuten kelleen kuuluu, kunhan kiukuttelu ei saa ihan julmettuja mittasuhteita, eikä turvallisuudentarve katoa pitkäksi