Terveisiä sairastuvalta :(
Jos ensimmäisessä postauksessa mietin miten sovitetaan yhteen koulu ja lapsiperheen arki sairaspäivineen, niin nyt sekin on tullut testattua. Huonosti. Koko kylää läpikäyvä oksupoksu saapui sitten meillekin. Ensimmäinen selvisi vatsakivuilla ja huonolla ololla, toinen sairastaa jo enemmän. Itsellä nyt ehkä vähän huono olo, mutta toivon että perinteisesti en sairastu pahasti. Kolmas on vielä terve, huomenna olisi futsalpeli Huittisissa. Saa nähdä onko pelikuntoinen. Toissapäivänä suoriuduin jopa kouluun, kun kaikki olivat terveitä. Mutta tätähän tämä on. Harmittaa vain että viikonlopun mummolareissu jäi välistä, mummulle ja papalle tätä tautia ei ehdoin tahdoin viedä, vanhoille ihmisille. Ensi viikolla uusi yritys.
Koulusta poissaolo kuitenkin harmittaa, koska lähipäiviä on muutenkin vähän, ja tiedän tarvitsevani kaiken opetuksen mitä on tarjolla. Onneksi koulukaverit tekee ahkerasti muistiinpanoja, kovin kauas ei kärryiltä pääse putoamaan. Ehkä.
Tällä hetkellä päänvaivaa tuottaa työssäoppimispaikka. Muutamiin yrityksiin ja yhdistyksiin olen laittanut sähköpostia ja soitellut, mutta mitään varmaa ei vielä ole luvattu. Hämäävää on se, että osa meidän ryhmästä, visualistit ja myyjät, aloittavat TOPin jo ennen joulua, ja me assarit vasta joulun jälkeen. Eli oikeasti ei ole hengen hätää, mutta kun toiset tekevät jo soppareita, tuntuu että itselläkin on paineita tietää paikka heti. ASAP.
Ja sitten se toinen päänsisäinen kamppailu TOP-aiheesta. Eli, olenko järkevä ja haen paikkaa yrityksestä, johon voisi oikeasti työllistyäkin, vai haenko sellaisiin paikkoihin, joista oikeasti haaveilen? Kurkotanko kuuta taivaalta, annanko itselleni luvan haaveilla boxin ulkopuolelle, kokeilla jotain ihan muuta? Uskon, että laatikon ulkopuolella olisi minulle paljon mahdollisuuksia, joista en vielä tiedä. Ei ole kontakteja, en vielä ymmärrä mitä kaikkea tällä koulutuksella voisikaan tehdä. Pääni tekee tepposia myös siinä, että vaikka TOP-paikan pitäisi tarjota mahdollisuuksia tehdä jo opittuja asioita, silti se on TYÖSSÄOPPIMISTA, eli ei minun tarvitse vielä osata. Olen vasta oppimisen alussa, vaikkakin kokemustakin markkinoinnista on. Viestinnästä ei niinkään, paitsi kaupassa face to face, ja siinä olen mielestäni ihan hyvä. Tässä on kuitenkin aikaa, ja TOP-jaksoja on vielä kaksi lisää. Ehkä mietin tutkinnnon perusteita vasta keväällä, vielä ei ole aika murehtia tutkinnosta. Haluan siis työssäoppimispaikaltani uusia kokemuksia ja mahdollisuuksien tarkastelua! Nyt se on päätetty, nähtäväksi jää, toteutuuko se!
Ihanaa, toivottavasti vatsatauditonta, viikonloppua meille kaikille!
Jos ensimmäisessä postauksessa mietin miten sovitetaan yhteen koulu ja lapsiperheen arki sairaspäivineen, niin nyt sekin on tullut testattua. Huonosti. Koko kylää läpikäyvä oksupoksu saapui sitten meillekin. Ensimmäinen selvisi vatsakivuilla ja huonolla ololla, toinen sairastaa jo enemmän. Itsellä nyt ehkä vähän huono olo, mutta toivon että perinteisesti en sairastu pahasti. Kolmas on vielä terve, huomenna olisi futsalpeli Huittisissa. Saa nähdä onko pelikuntoinen. Toissapäivänä suoriuduin jopa kouluun, kun kaikki olivat terveitä. Mutta tätähän tämä on. Harmittaa vain että viikonlopun mummolareissu jäi välistä, mummulle ja papalle tätä tautia ei ehdoin tahdoin viedä, vanhoille ihmisille. Ensi viikolla uusi yritys.
Koulusta poissaolo kuitenkin harmittaa, koska lähipäiviä on muutenkin vähän, ja tiedän tarvitsevani kaiken opetuksen mitä on tarjolla. Onneksi koulukaverit tekee ahkerasti muistiinpanoja, kovin kauas ei kärryiltä pääse putoamaan. Ehkä.
Tällä hetkellä päänvaivaa tuottaa työssäoppimispaikka. Muutamiin yrityksiin ja yhdistyksiin olen laittanut sähköpostia ja soitellut, mutta mitään varmaa ei vielä ole luvattu. Hämäävää on se, että osa meidän ryhmästä, visualistit ja myyjät, aloittavat TOPin jo ennen joulua, ja me assarit vasta joulun jälkeen. Eli oikeasti ei ole hengen hätää, mutta kun toiset tekevät jo soppareita, tuntuu että itselläkin on paineita tietää paikka heti. ASAP.
Ja sitten se toinen päänsisäinen kamppailu TOP-aiheesta. Eli, olenko järkevä ja haen paikkaa yrityksestä, johon voisi oikeasti työllistyäkin, vai haenko sellaisiin paikkoihin, joista oikeasti haaveilen? Kurkotanko kuuta taivaalta, annanko itselleni luvan haaveilla boxin ulkopuolelle, kokeilla jotain ihan muuta? Uskon, että laatikon ulkopuolella olisi minulle paljon mahdollisuuksia, joista en vielä tiedä. Ei ole kontakteja, en vielä ymmärrä mitä kaikkea tällä koulutuksella voisikaan tehdä. Pääni tekee tepposia myös siinä, että vaikka TOP-paikan pitäisi tarjota mahdollisuuksia tehdä jo opittuja asioita, silti se on TYÖSSÄOPPIMISTA, eli ei minun tarvitse vielä osata. Olen vasta oppimisen alussa, vaikkakin kokemustakin markkinoinnista on. Viestinnästä ei niinkään, paitsi kaupassa face to face, ja siinä olen mielestäni ihan hyvä. Tässä on kuitenkin aikaa, ja TOP-jaksoja on vielä kaksi lisää. Ehkä mietin tutkinnnon perusteita vasta keväällä, vielä ei ole aika murehtia tutkinnosta. Haluan siis työssäoppimispaikaltani uusia kokemuksia ja mahdollisuuksien tarkastelua! Nyt se on päätetty, nähtäväksi jää, toteutuuko se!
Ihanaa, toivottavasti vatsatauditonta, viikonloppua meille kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti