Tapahtumatuotanto, harjoittelu ja näytöt

Pitkästä aikaa!

Nyt on kulunut liikaa aikaa viimeisestä blogi-päivityksestä, on ollut tuhat rautaa tulessa. Päällimmäisenä opiskeluissa on ollut joulutapahtuman suunnittelu, sen tiimoilta on tehty muistioita ja pidetty palavereita, ideoitu.

Ennen joulutapahtumaa kuitenkin haluan palata marraskuun loppuun. 25.11. järjestettiin Tampere-talossa Täysii 2017-seminaari. Törmäsin Facebookissa tapahtuman mainokseen, ja kiinnostuin heti. Valitettavasti tapahtuman lippu oli liian kallis opiskelijalle, ja kun tapahtuman järjestäjä Andy Hopi otti yhteyttä ja tarjosi opiskelijalippua, minä päätin ehdottaa jotain parempaa: "Tulen teille töihin!" Asia oli sillä sovittu, vapaaehtoisia tarvitaan, joten kalenteriini varasin tuon viikonlopun Tampereen visiitille. Hieno homma, Tampereella käyn aina mielelläni milloin milläkin tekosyyllä, onhan se vanha kotikaupunkini :). Täysii-seminaarin sivuille pääset tästä:  http://www.taysii.fi/intohimo/  ja tästä: www.taysii.fi . Jälkimmäiseltä sivulta saat myös linkin kaikkiin puheenvuoroihin.

TÄYSII 2017 -seminaarin puhujat ja puheenvuorot:

• Aira Samulin | Intohimo ja elämänilo
• Ilkka Koppelomäki | Intohimolla onnistuminen
• Johannes “Hatsolo” Hattunen | ASTU RINKIIN – Asenne ja Intohimo
• Jutta Gustafsberg & Juha Rouvinen | Rakkaus ja intohimo elämään
• Nina Rinne | Ajatuksia intohimon ääripäistä
• Pasi Rautio | Into ja Himo tappeli, kumpi voitti?
• Petri Hiissa | Intohimona jatkuva kasvu
• Sanna Kämäräinen | Intohimona itsensä ylittäminen
• Sanna Wikström | Löydä intohimoinen suhde elämään
• Sonja Kaunismäki | Tällä yksinkertaisella menetelmällä tunnistat omat intohimosi
• Tomi Kokko | Jahtaa intohimoisesti unelmiasi
• Tony Dunderfelt | Intohimon ja vetovoiman ylläpitäminen parisuhteessa

Täysii-seminaarin aiheena oli tällä kertaa intohimo. Miten sen voit löytää, miten tehdä asioita intohimolla, miten valjastat sen päivittäiseen käyttöön? Tapahtuman monet puhujat valottivat asiaa omalta kulmaltaan, seurasi toinen toistaan innostavampia puheenvuoroja, joista yleisö näytti nauttivan täysin rinnoin. Tauoilla kuului vilkas puheensorina, ajatukset lensivät ja uskoisin että useassa kohtaa puhujat tavoittivat ihmisten sydämen. Itse en ehtinyt alkupään puheenvuoroja juurikaan kuuntelemaan, mutta mukavat keskustelut työtuttujen kanssa paikkasivat tilannetta. Meitä vapaaehtoisia oli monenlaisia, eri aloilta, eri ikäisiä mielettömiä tyyppejä, osa eka kertaa niin kuin minä, osa oli ollut mukana monta kertaa ja osa kuului Täysii-suunnittelutiimiin. 

Ajatukseni oli päästä mukaan tapahtuman valmisteluun useammaksi päiväksi, mutta se ei tällä kertaa toteutunut. Sain ohjeet saapua Tampere-taloon lauantaiaamuna klo 10, sieltä löytäisin vapaaehtoiset ja toimenkuvat. Tutustuin nopeasti muutamiin ihmisiin, ja Anni Suominen jakoi meille paidat ja tehtävät. Tarjouduin heti aluksi avaamaan narikan, talon oma henkilökunta oli tulossa sinne vasta klo 11, ja kokemustahan noista hommista on runsaasti... Eikä me parin muun kanssa saatu narikkajärjestelmää sekaisia ihan kokonaan...

 Seuraavaksi suuntasin uusien tyyppien seuraan ihan ulko-oven tuntumaan toivottamaan ihmisiä tervetulleeksi ja opastamaan heitä eteenpäin narikkaan ja lipuntarkistukseen. Olipa mukava hymyillä ja jutustella tuntemattomille ihmisille, ja nähdä niin paljon hymyileviä kasvoja ja innostuneita ihmisiä.

Loppuajan päivystin välillä suuren salin ovilla rannekkeita tarkistaen, mutta ehdin istua salissakin kuuntelemassa muutamaa puhujaa. 

Mieleen jäivät erityisesti Aira Samulin-mikä elämä, mikä tarinankerronta ja mieletön persoona, ulkonäköä unohtamatta. Ulkonäköä ei saa kuulemma arvostella, mutta teen sen silti, suuresti ihaillen! Että ihminen voi 90-vuotiaana näyttää tuolta ja olla tuossa kunnossa, aivan mieletöntä. Koko salillinen ihmisiä tanssi Macareenaa Airan tahdissa- respect! Tarinat liikuivat evakkomatkoilla Karjalasta, työuran vaiheissa, ennakkoluuloissa… Monenlaista ajankuvaa ja näkökulmaa ihmiseltä, joka on toiminut yrittäjänä kahdeksalla vuosikymmenellä! Turhaan Airalle yritettiin kertoa että hänen puheenvuorolleen varattu aika on loppu, yleisö halusi lisää! Ja tarinoita olisi voinutkin kuunnella loputtomiin! Jos sinulle tarjoutuu tilaisuus päästä kuuntelemaan Airaa, suosittelen lämpimästi, että järjestät itsesi paikalle ja annat tarinoiden viedä mukanaan!

Myös Tony Dunderfelt oli mielenkiintoinen, tapasin hänet ennen tilaisuuden alkua. Oli mukava tavata ihminen, joka oli juuri kerran viikossa vieraillut olohuoneessamme! Lämmin, mukava tapaaminen.

Nämä kaksi puhujaa ja lukemattomat muut. Ei riitä blogiteksti kertomaan kaikkea. 

Toivon sydämestäni että seuraat linkkejä ja pääset kokemaan saman innostuneisuuden

 ja hengen mikä tilaisuudessa vallitsi!

Ja vielä yhden kohtaamisen haluan nostaa esiin. Katsomossa näin erään äidin pienen 

vauvansa kanssa. Halusin tarjota apua lapsen sylittelyyn, muistan hyvin kuinka joskus 

oli kiva olla kaksikätinen, vaikka vauvat ovatkin ihania <3 . Jostain syystä minuun 

luotettiin, ja sain sylitellä pikkuista useaan otteeseen. Tunsin todella olevani avuksi, ja 

vauvan äidin kanssa oli ihana jutella. Toisilleen tuntemattomat ihmiset, joiden kanssa

 sai jakaa ajatuksia, oli mielestäni parasta antia seminaarissa juuri minulle, ja tärkein

 tehtäväni oli tämän pienen hurmurin sylittely 😊 Terveisit Hurmurille ja äidille, jos

 luet tätä <3.

Kaikenkaikkiaan mukava ja antoisa päivä!

Jalat huusivat hoosiannaa kaikesta seisomisesta, otin Tampere-talosta 

poistuttuani ensimmäiseksi etapikseni Ravintola Telakan, arvelin että jalat ei 

heti Koskipuistoon bussipysäkille kantaisi...

Kiitos Andy, kiitos te kaikki vapaaehtoiset ja tiimiläiset, joiden nimiä en 

todellakaan enää pysty muistamaan... Anteeksi! Kuitenkin jätitte 

lähtemättömän jäljen minuun.